Uusi syksy ja vanhat kujeet

Johan sitä aikaa vierähti kun viimeksi tässä istuin ja tänne kirjoitin. Oli kesä, oli kesäloma, oli sairasloma ja tuli syksy. Kesälomia jäi pitämättä ja käsikään ei ihan kondiksessa vielä ole.

Ranteesta murtui siis veneluu, siinä meni viisi viikkoa leikkauksen jälkeen saikulla, pidempäänkin olisi voinut olla jos olisi halunnut. Ei pysty.

Niin ja kesällä toimistokin muutti. Vielä enemmän ytimeen, nyt ollaan ihan pelipaikoilla. Vähän kauempana päärautatieasemasta mutta, jos edellinen toimisto sijaitsi käytännössä raiteiden ja aseman päällä niin kaikki siitä on kauempana..

Nyt sitten pitkästä aikaa kohti LPR:ää.
VR puksuttaa ja vielä ei ole ainakaan lehdet tippuneet raiteille tai vaihteet jäätyneet, aikataulussa ollaan!

Matkustaja

Tänään olikin spessumpi päivä. Otin koiran mukaan LPR toimistolle.

Sen verran letkeämpi toimisto idässä kuin tuo Helsinki, että tuonne on koirat tervetulleita. Tosin yksi koira per viikko, yhtenä päivänä. No, tällä viikolla ei vielä ollut koiria paikalla käynyt niin sauma oli.

Itse junahomista niin, menomatka sujui hyvin ja aikataulussa oltiin

Tulomatka vähän venähti. Onneksi oli hyvä keli, LPR:n aseman terassi auki ja kollegalla oli vielä pari pussikaljaakin. Siinä se 50min pyörähti mukavasti. Nyt on taas rento ajella junaa.

Koiralla oli huippu päivä, kymmeniä eri rapsuttajia ja paljon vahdittavaa. Aika finaalissa näyttää olevan.

Tästä on hyvä jatkaa!

Viime kerrasta aikaa

Täsä onkin jo hyvä tovi kun viimeksi junailin itseni junaan, he he… Juuh eipä tässä, juna kulkee.

Vähän ärsyttää VR:n mobiiliappi, johon ei ole voitu rakentaa paikan valinta ominaisuutta istuinpaikka-tasolla. Nyt voin valita extra luokan mutta en penkkiä ja randomillahan tämä aina heittää mulle selän menosuuntaan, tänks.

Takaisinpäin tullessa ei VR päässyt yllättämään. Ajellaan hiljempaa vauhtia kuin normaalisti ja vähän myöhässä lähdettiin taas. Ei hommat muuksi muutu vaikka vähän taukoa pitääkin välillä.

Aspa tiimin tiimi-iltapäivä

Tänään normi junailut LPR:n päähän. Tosin arvon junailijan matkaa häiritsi äänekkäät amerikkalaiset.

Onhan se kiva, että puhutaan ja ollaan sosiaalisia mutta tälläisen perus kyynikko työmatkailijan aamua häiritsee niin kovasti tuommoinen.. ääneen puhuminen.. vielä suomessa, hemmetti.

No eihän siitä työn teosta mitään tullut, pakkohan se oli salakuunnella. Laitoin kuulokkeet päähän ja esitin. Kuulemma suomessa rampattu enemmänkin ja töissä oltiin nytkin, Imatralle menossa. Ja oli juttuja autoilusta ympäriinsä muailmaa ja suomalaisen poliisinkin kanssa oli päästy juttuun. Tämä poliisi oli jopa ollut vaihdossa aikanaan toisen amerikkalaisen kotikaupungissa, muailma pieni paikkaa on ja sitä rataa!

Tämän päivän “raskaan” työrupeaman jälkeen olikin ohjelmassa Continue reading “Aspa tiimin tiimi-iltapäivä”